Aufrufe
vor 7 Jahren

Jaguar Magazine PERFORMANCE – Finnish

  • Text
  • Jaguar
  • Izzard
  • Auto
Nicht jeder darf das Jaguar Land Rover Testgelände in Gaydon besuchen. Wir schon: Für den exklusiven Fotoshoot des Jaguar XE versammelte sich unser Produktions-Team auf der geheimen Rennstrecke. Steffen Jahn fotografierte das brandneue Jaguar Fahrzeug. Das Set-up war aufgrund des für England typischen Wetters in den Control Towers der ehemaligen Flugbahn untergebracht. Kurze Regenpausen wurden dazu genutzt, mit eigens angemieteten Drohnen zu fotografieren. Das Ergebnis ist eine ästhetisch hochwertig und stimmungsvolle Strecke in der Ausgabe 01-2015 des J-Magazines.

Vuoroin vieraissa Nuoren

Vuoroin vieraissa Nuoren Mick Jaggerin tähdittämä kiistelty NOTTING HILL KLO 11.17 on kohonnut kulttiklassikoksi lähes 45 vuotta julkaisunsa jälkeen. Hanna Engelmeier selvittää elokuvan suosion syitä Helmikuun 12. päivänä vuonna 1967 Rolling Stones -muusikot Keith Richards ja Mick Jagger pidätettiin amfetamiinin ja muiden huumausaineiden hallussapidon vuoksi. Tapahtuma herätti runsaasti keskustelua erityisesti siksi, että rokkarit ja heidän vieraansa harjoittivat paheellista elämäntapaansa keskellä Englannin Sussexin kauneinta maaseutua. Uutisointi kehittyi laajemmaksi skandaaliksi, jossa riepoteltiin julkisesti Richardsin Redlandsin maatilan tapahtumia. Raporteissa väitettiin muun muassa Jaggerin tuolloisen tyttöystävän Marianne Faithfullin tyydyttäneen itseään Mars-patukalla. Kaikki tapahtunut ei ollut läpeensä säädytöntä, mutta julkisuus alleviivasi tyypillistä rokkarien levotonta elämäntapaa. Kiihkeä keskustelu kiinnosti Jaggerin ystävää Donald Cammellia, joka oli juuri valitsemassa näyttelijöitä tulevaan Notting Hill klo 11.17 -elokuvaansa (engl. Performance) (elokuvan toinen ohjaaja oli Nicolas Roeg). Cammell haki näyttelijää eriskummallisen, entisen rokkitähden Turnerin rooliin. Elokuvassa Turner pakottaa rikollisjenginsä pomoa pakenevan pikkukonnan Chasin ottamaan hallusinoivaa huumetta. Pian Chas sotkeutuu leikkiin Turnerin kahden naisystävän kanssa. Mars-patukat pysyvät tällä kertaa taka-alalla, mutta elokuva tarkastelee intiimillä tavalla sielua ja ruumiillisuutta. Jagger vaikutti tuoreiden tapahtumien valossa täydelliseltä valinnalta rooliin. Warner Brothers -tuotantoyhtiö panosti vahvasti elokuvaan, ja Jaggerin tähdittämänä elokuvasta toivottiin The Beatlesien Yeah, yeah, tässä me tulemme -hitin kaltaista kassamagneettia. Todellisuus oli kuitenkin karumpi. Yhdessä elokuvan ensimmäisistä esinäytöksistä erään Warner Brothersin työntekijän vaimo sai tiettävästi shokkireaktion. Lisäksi Jagger ilmestyy valkokankaalle ensimmäisen kerran vasta 105-minuuttisen elokuvan puolessavälissä. Jagger esiintyy elokuvassa alasti ällistyttävän upeiden Anita Pallenbergin ja Michèle Bretonin kanssa, mutta parhaiten elokuvasta muistetaan hänen spontaanit yksinpuhelunsa, joissa hän pohtii järjen menettämistä ja löytää uusia, nerokkaita käyttötarkoituksia loisteputkille. Kaikille oli pian selvää, ettei elokuvasta koskaan tulisi myyntimenestystä, eikä sitä esitetty ennen kuin vuonna 1970. Jälkikäteen elokuva tuntuu oudolta avantgarde-taideteokselta, mitä se tavallaan onkin. Se ei yrittänyt miellyttää vain Rolling Stones -faneja tai elokuvahulluja vaan pyrki vetämään katsojan mukaan huumetripille. Notting Hill klo 11.17 on harvinainen tilaisuus nähdä nuoren Mick Jaggerin oudon kiehtova maskuliinisuus ja energisyys, joka vangitsee ja vetää vastustamattomasti puoleensa (vaikka tuntisikin hänet vain tämän päivän iäkkäänä lavaesiintyjänä). Katsoja 70 j THE PERFORMANCE ISSUE

KOLMIODRAAMA Nuori Jagger kuuluisassa kohtauksessa Anita Pallenbergin ja Michèle Bretonin kanssa. Elokuva oli aluksi kaupallinen floppi, mutta kriitikot ovat myöhemmin ylistäneet sitä. CULTURE VALOKUVAT ANDREW MACLEAR / REDFERNS / GETTY IMAGES (2), ANDREW MACLEAR / GETTY IMAGES. pääsee myös kiinnostavalle aikamatkalle. Vuonna 1968 elettiin kaikkea muuta kuin TVdokumenttien esittämää tylsää kukkaisvuosikymmentä. Notting Hill klo 11.17 kertoo koskettavasti, miltä tuntui elää ulkopuolisena näennäisen turvallisessa maailmassa viattoman viihteen, tärkättyjen hameiden ja älyllisen puristuksen keskellä. Yksilöllisyys ja luovuus eivät olleet suuressa huudossa. Ennen kaikkea elokuvan yleisö saa kuitenkin kokea elokuvan englanninkielisen nimen mukaisesti mestarillisen performanssin, jossa koetellaan ihmisyyden rajoja, erityisesti fyysisyyden kautta. Elokuva heittää yleiset normit, rajoitukset ja hyvän maun määritteet romukoppaan taiteellisen tinkimättömyyden nimissä. Eräässä kohtauksessa Jagger, Pallenberg ja Breton harrastavat ryhmäseksiä kylpyammeessa, ja yksi kriitikko huomautti kylpyvedenkin olevan likaista. Anita Pallenbergin avauskohtauksessa hänen roolihahmonsa Pherber esittää turkiksiin pukeutunutta Venusta, petoeläintä, joka tyydyttää itseään ja lukitsee Chasin peilitaloon. Peilien avulla Pherber ruiskuttaa B12-vitamiinia suoraan alapäähänsä ja varmistaa olevansa yhä osa maailmaa vaikkakin keskellä peilien ja heijastusten monistamaa trippiä. Tapahtumat pyrkivät osoittamaan, että tavallisuuden rajat voi ylittää milloin tahansa ja että todellinen hauskuus piilee todellisuuden määrittämisessä. Kuka tahansa voi olla mies, nainen, rakastettu, orja, lapsi, eläin, rokkari mitä tahansa. Elokuvan sanoman voi ymmärtää siten, että vuonna 1968 identiteetti oli muuttuva käsite ja jotain sellaista, josta voi nautiskella. Loistavaa auraa ei voi itse kehittää ja todellisen läsnäolon harjoitteleminenkin on hankalaa. Näyttelijöiden luonteva ruumiillisuus ja määrätietoisen tarkka kuvaus on uskomaton suoritus, joka on vaatinut myös ällistyttävää itseluottamusta ja häpeämättömyyttä. Elokuvan julkaisuaikaan musiikkivideot olivat vielä lapsenkengissä, mutta Notting Hill klo 11.17 oli omalla tavallaan luomassa koko taiteenlajia. Muistio Turnerilta -nimisen kohtauksen unijaksoissa Jagger siirtyy toistuvasti roolista toiseen. Jagger aloittaa kohtauksen sliipattuna asianajajana tai pankkiirina, mutta siirtyy pian takaisin rokkitähti-Turnerin maneereihin. Hänen kumppaninsa istuvat aluksi muhkeissa nahkaisissa nojatuoleissa mutta päätyvät kohtauksen lopussa makaamaan alasti lattialla pienessä huoneessa, jonka puupaneelit ja raskaat kultaiset taulukehykset tuntuvat kaatuvan päälle. Jaggerin luontainen charmi pitää katsojaa otteessaan, Kohtaus päättyy, kun hän laulaa tutun karhealla äänellään ja kaataa pöydälle ammuksia täynnä olevan vetolaatikon. Kyse on viime kädessä siitä, että taiteen kautta ihminen voi tehdä mitä tahansa. Elokuvan sanoma on tarkan itsetutkiskelun vuoksi ajaton. Itse asiassa sen tapa syleillä avoimesti tuntematonta tuntuu tänä päivänäkin houkuttelevalta, provokatiiviselta ja inspiroivalta. Kuvausryhmältä Notting Hill klo 11.17 vaati kuitenkin veronsa. Jaggerin musiikkiura jatkui menestyksekkäänä, mutta elokuvan muut tekijät eivät olleet yhtä onnekkaita. Donald Cammell ei ohjannut enää yhtään merkittävää elokuvaa ja hän päätti lopulta päivänsä oman käden kautta Los Angelesissa vuonna 1996. Elokuva vaikutti myös toista pääroolia esittäneeseen James Foxiin voimakkaasti. Hän kääntyi kuvausten jälkeen hartaaksi kristityksi ja keskeytti näyttelijäntyöt kymmeneksi vuodeksi. Notting Hill klo 11.17 ei ole yleisesti kovin tunnettu elokuva. Se on katsojalle haastava ja monitulkintainen, mutta kyseessä on kuitenkin elokuvahistorian merkkipaalu. Elokuvan 105 minuuttia hämmentävän visuaalista ilotulitusta voi olla järisyttävä kokemus, jonka kautta on mahdollista löytää uusia puolia itsestään ja oppia janoamaan kokemuksia ja jännitystä. Toisin sanoen elokuva on pakko nähdä. ELOKUVA HEITTÄÄ YLEISET NORMIT, RAJOI- TUKSET JA HYVÄN MAUN MÄÄRITTEET ROMUKOPPAAN TAITEEL- LISEN TINKIMÄTTÖ- MYYDEN NIMISSÄ THE PERFORMANCE ISSUE j 71