"Oletko huomannut, että
"Oletko huomannut, että Hollywood-elokuvissa kaikki konnien näyttelijät ovat brittejä?”, SIR BEN KINGSLEY kysyy katsojalta kameran edessä rauhallisen hyytävällä äänellä Jaguarin uusimmassa mainoskampanjassa. Miten tämä ilmiö syntyi ja mihin se perustuu? Elokuvakriitikko Dave Calhoun sukeltaa pahuuden kulisseihin. MIKSI ON HYVÄ OLLA PAHA 34 j THE PERFORMANCE ISSUE
CULTURE "SHAKESPEAREN KONNAT OVAT NIIN MONIULOTTEISIA, ETTÄ BRITTILÄISEN NÄYTTELIJÄN ON KULTTUURIPERIMÄNSÄ VUOKSI LÄHES MAHDOTONTA NÄYTELLÄ YKSIPUOLISEMPAA ROOLIA" – SIR BEN KINGSLEY VALOKUVAT: FILM4:N LUVALLA Uhkaava katse: Sir Ben Kingsley heittäytyy kivenkovan Don Loganin rooliin elokuvassa Sexy Beast Kun seuraavan kerran katsot Disneyn vuoden 1967 klassikkopiirrettyä Viidakkokirjaa, kiinnitä hetkeksi huomio musiikin sijaan Shere Khanin ääneen. Tappavan vaarallisen tiikerin pehmeän mutta samalla käskevän äänensävyn takana on brittinäyttelijä George Sanders. Sulje silmäsi, unohda piirroshahmo ja kuvittele tyylikkäästi pukeutunut roisto houkuttelemassa uhriaan illalliselle Mayfairin asuntoonsa puristaen tikaria selkänsä takana. Sandersin ääninäyttely luo juuri tällaisen vaikutelman, jossa brittiläinen hienostuneisuus kohtaa tappajan vaiston. Ei ole mikään ihme, että Hollywood-tuotannoissa on nähty brittejä roistojen esittäjinä aina Boris Karloffin 1930-luvun Frankensteinin hirviön klassikkoroolista lähtien. Jaguarin It’s Good to Be Bad -kampanja leikittelee tällä perinteellä. Kampanjassa Oscar-palkittu Tom Hooper (Kuninkaan puhe, Les Misérables) ohjaa brittiläisiä raskaan sarjan näyttelijöitä Sir Ben Kingsleyä, Tom Hiddlestonia ja Mark Strongia viheliäisissä rooleissa. Hooperin mukaan teema toimii, koska "kaikkien hyvien ideoiden tavoin se perustuu totuuteen". Briteillä on upea historia elokuvien roistoina, ja näyttelijöiden tulisi olla ylpeitä siitä. Yhdysvaltalaiset ohjaajat eivät hae pahuuden esittäjiä meren toiselta puolen ilkeyttään. He etsivät suurieleisyyttä, elämänkokemusta ja älykkyyttä yhdistettynä ripaukseen moraalittomuutta ja petosta. Jos elokuvassa on tarkoitus vain nuijia toinen tajuttomaksi, kuka tahansa keskilännen amatöörinäyttelijä hoitaa homman. Jos sitä vastoin roolissa tarvitaan nokkelia puhelahjoja, tyylitajua tai Shakespearen tuntemusta ja ensiluokkaista (tai vähintään kallista) näyttelijäkoulutusta yhdistettynä kykyyn tappaa eleettä (ja ehkä salaa), on paras kääntyä britin puoleen. THE PERFORMANCE ISSUE j 35
